|
 Tällä sivulla erikoisrajajääkärit kertovat varusmies-
palveluksestaan erikoisrajajääkärikomppaniassa.
Tekstit ovat varusmiesten kirjoittamia.
KURSSI 3.
Kurssi 3 has left the building, over and out.
Näin se vain on vuosi vierähtänyt ja kun vanha lähtee niin uusi tulee ja täyttää tyhjän tilan. On tullut aika kurssi 3:n antaa tilaa seuraaville erikoisrajajääkäreille, jotka astuvat vaativaan, mutta palkitsevaan palvelukseen. Kurssi 4: Tulette vielä kokemaan jotain sellaista, mitä tuskin edes aavistittekaan kokevanne, ja jota tulette muistelemaan vielä pitkään oman palveluksenne jälkeen. Näin tekevät ainakin 3. kurssin taistelijat. Vannetta päänne ympärillä tullaan kiristämään ja hikeä, verta ja sylkeä tulee valumaan, mutta kuten niin monta kertaa kolmoskurssikin sai sen todistaa, että jos periksi ei anna, niin lopussa on paljon parempi mieli. Kun vuosi on kulunut, niin toivottavasti jokainen teistä pystyy katsomaan peiliin ja rehellisesti todeta tehneensä parhaansa. Kaikki eivät tule vuotta palvelemaan Immolassa, vaan joidenkin kohtalo on joko loukkaantuminen tai karsiutuminen, mutta Te jotka selviätte vuoden läpi, niin voitte olla ylpeitä itsestänne. Ja muistakaa, että Periksi Ei Anneta.
Ampumaleiri 3
Harjoitus alkoi jälleen moottorimarssilla kohti Jukajärveä. Ensimäisenä tehtävänä paikan päällä oli tällä kertaa lumityöt. Lunta oli niin paljon etteivät ammunnat olisi muuten päässeet käynnistymään. Viikon aiheena oli mm. toiminta väijytykseen jouduttaessa sekä kilpien käyttäminen. Reserviupseerikurssin päätyttyä AL3 oli myös ensimmäinen harjoitus kun tuoreet upseerikokelaat olivat johtamassa omia ryhmiään.
Selviytymisharjoitus
Pelätty mutta paljon odotettu harjoitus Lapin tunturimaisemissa oli alkamassa. Matka alkoi maanantaina Immolasta linja-autolla kohti Ivaloa. Viimein keskiviikkona päästiin varsinaiseen asiaan eli selviytymiseen.
Taistelijat siirtyivät ensimmäisenä päivänä suksien kanssa ensimmäisen tukikohdan paikalle. Perille päästyä nousivatkin ensimmäiset lumikammit. Harjoitus majoituttaisiin lumikammeissa, joten niiden kanssa ei kannattaisi tehdä huonoa jälkeä. Tilapäismajoituksen toimivuutta saatiinkin kokeilla heti ensimmäisenä yönä ~30 asteen pakkasessa. Ne jotka olivat tehneet kamminsa kunnolla saivat nukkua makeasti. Huonommin onnistuneet joutuivat kärvistelemään kylmyydessä.
Torstaina oli ohjelmassa rastikoulutusta, aiheena mm pilkkiminen, lumikieppi ja harjoituksen jännittävin tapahtuma eli helikopterikyyti Lapin maisemissa. Perjantaina opeteltiin laittamaan verkot jään alle sekä jatkettiin pilkkimistä. Perjantaina opeteltiin laittamaan myös poro lihoiksi ja nälkäisten erikoisrajajääkärien ravinnoksi. Myös riekkoansoja levitettiin maastoon, mutta saaliittapa jäätiin kuitenkin. Lauantaiksi oli jäänyt vielä hiihtohinauksen harjoittelua moottorikelkkojen perässä.
Sunnuntaina alkoi siirtymisharjoitus jota kestikin sitten harjoituksen loppuun saakka eli tiistaihin. Samoilla silmillä tuli toimittua toista vuorokautta. Suksille nukahtaminen ja harhojen näkeminen tulivat varmasti monelle tutuksi. Siirtymisharjoitus ei hiihtäen tuntunut kovin raskaalta fyysisesti, mutta psyykkistä rasitusta oli sitäkin enemmän unenpuutteesta johtuen. Harjoituksen aikana sää oli hieno, joten se piristi päiväsaikaan mieltä. Lapin aurinkoiset ja lumiset maisemat jäivät varmasti monen taistelijan mieleen.
Jukajärven marssi - otto2
Taisteluharjoitus 1:n päätteeksi pääsimme jälleen kokemaan Jukajärven marssin hurmaa. Tällä kertaa sukset jaloissa. Hiihtosää ei ollut paras mahdollinen, sillä pientä räntäsadetta riitti koko marssin ajaksi. Jälleen tuli todistettua että Jukajärvi on todellakin kävely/hiihtomatkan päässä Immolasta. Ensimmäistä kertaa erikoisrajajääkärikomppanian Jukajärven marssi suoritettiin hiihtäen, joten kurssimme sai tehdä tässä asiassa historiaa. Komppaniassa ei taaskaan tarvinnut kauaa unta odotella perille päästyä. Sen verran hyvää unilääkettä marssi oli, että aikaisemmin tulleet eivät heränneet myöhemmin tulleiden meteliinkään. Perjantaina olikin komppaniassa havaittavissa toinen toistaan kankeampia taistelijoita takanaan jälleen yksi mielenkiintoinen kokemus.
Räjäytysharjoitus
Pitkän joululoman jälkeen oli edessä räjäytysharjoitus, joka oli odotettu tapahtuma Immolan varusmiesten joukossa. Harjoitus järjestettiin tutussa Jukajärven maastossa kirpeinä pakkaspäivinä. Harjoituksen ensimmäisenä päivänä räjäytettiin kaikki miinat, mitä varusmiehet olivat käsitelleet, ja vähän enemmänkin. Ajoneuvoja vastaan suunniteltujen miinojen teho suunnattiin suuriin teräslevyihin ja vanhan panssarivaunun kylkeen, jotta nähtiin millaista jälkeä miinat saavat aikaan. Jalkaväkimiinojen teho näkyi miinojen eteen/ympärille sijoitetuissa pahvimaaleissa. Miinojen räjäytyksen jälkeen varusmiehet pääsivät tutkimaan niiden aiheuttamia jälkiä kohteisiinsa. Vaikka oli jo tammikuu, niin tehoesittely ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi.
Seuraavana päivänä päästiin kokeilemaan eri kohteiden räjäyttämistä. Kohteina olivat mm. teräsbetonipalkit, puut ja erillaiset teräksestä valmistetut kohteet. Varusmiehet laskivat itse tarvitsemansa räjäytysainemäärän ja sen jälkeen panostivat kohteensa oikealla tavalla. Eikä aikaakaan kun Jukajärvellä räjähdykset pudottelivat jälleen puista lumet varusmiesten päälle. Harjoitus oli varmasti mielenkiintoinen, ja ennen kaikkea opettavainen, sillä nyt jokainen näki, millaista jälkeä miinat ja räjähteet tekevät. Pioneerit tulisivat paneutumaan vielä lisää räjäyttämiseen myöhemmissä harjoituksissa.
Aselajiviikko
Aselajiviikolla pioneerit, tukiase-, lääkintä-, ja viestilinja harjoittelivat taas omina osastoinaan toimintaansa. Jokainen linja pääsi taas vähän pidemmälle omissa opinnoissaan ja varmasti paljon uutta ja mielenkiintoista tuli esille. Aselajiviikon viimeisenä päivänä tuli sitten lopulta alikersanttiylennykset ja kurssin kolme parasta palkittiin.
Pioneerit: Pioneerit harjoittelivat toisella aselajiviikollaan haulikolla ja räjähteiden avulla oven avaamista. Myös erilaiset murtovälineet tulivat ensi kertaa tutuiksi. Paljon uutta mutta mielenkiintoista asiaa tuli esille. Asutuskeskustaisteluiden lähestyessä harjoiteltiin murtovälineiden käyttöä tilanteen ollessa päällä ja pioneerien roolia sisäänmenossa.
Tukiaselinja:Tukiaselinjan viikko alkoi uuden materiaalin kuittauksella. Aluksi palautettiin vanhat asiat mieleen, jotta päästiin nopeammin itse asiaan, eli ampumiseen tarkkuuskivääreillä. Koko viikko menikin ampumaradalla ja laukauksia tuli jokaiselle linjan miehelle aimo annos. Viikolla käsiteltiin myös ilmatorjuntakonekivääriä ja loppuviikosta ammuttiinkin vanhoilla tutuilla rynnäkkökivääreillä, joihin oli kiinnitetty vähän enemmän lisälaitteita.
Lääkintälinja: Maanantai-iltana lääkintälinja siirtyi metsäolosuhteisiin harjoittelemaan aiemmilla aselajiviikoilla opittuja asioita. Nelipäiväisen harjoituksen aikana kanyloitiin, lastoitettiin ja vedettiin ahkiota - päivin öin. Vaikka pakkanen ei lääkintämiehiä pahemmin kiusannutkaan, jouduimme toden teolla keskittymään potilaiden lämpimänäpitoon. 12 tuntia paikallaan ahkion kyydissä on haaste myös sielä makaavalle. Lääkintälinjan iloksi he pääsivät testaamaan hiihtohinausta telakuorma-auton perässä ja moottorikelkan soveltuvuutta evakuointiin. Harjoitus oli varsinkin ahkerimpien ahkionvetäjien reisituntumalla haastava. Lääkintälinja sai paljon hyödyllistä lumikokemusta tulevaa selviytymisharjoitusta silmällä pitäen ja linjan yhteishenki lujittui jälleen pikkaisen.
Erikoisrajajääkäritesti
Vihdoin se päivä sitten koitti: Erikoisrajajääkärintesti. Tätä päivää oltiin varusmiesten keskuudessa odoteltu pelonsekaisin tuntein. Toinen toistaan villimpiä tornihuhuja oli syksyn mittaan levinnyt keskuuteemme testistä eivätkä ne loppuneet edes testin ensimmäisen päivän aamuna. Tämä testi oli siitä erikoinen, että tornihuhut eivät olleet kovin pahasti liioiteltuja. Testin aikana kertyi kilometrejä reipas määrä, eikä rinkkaa voinut kevyeksi kehua. Raskaan uurastuksen läpäisseet saivat painaa päähänsä erikoisrajajääkäreiden näkyvimmän tunnuksen eli ruskean baretin sekä kiinnittää rintaansa hopeisen erikoiskoulutusmerkin. Haavereilta ei tässäkään testissä vältytty joten muutama taistelija joutuu taistelemaan testin parissa myöhemmin.
Perusharjoitus 2
PH2:lla tuoreet erikoisrajajääkärit harjoittelivat iskua. Vastustajana oli kuljettajista ja sotilaspoliiseista koostunut vähintäänkin vaarallinen vihollinen. Sotilaspoliisit koittivat sulkea erikoisrajajääkäreitä linjojensa väliin, joka vaikeutti sissien liikettä melkoisesti. Sissien liikettä ohjattiin niin, ettei kosketuksilta sotilaspoliisien kanssa voitu välttyä, joten molemmat osapuolet saivat hyvää oppia omiin tehtäviinsä liittyen. Myös harhautusten merkitys valkeni sisseille viimeistään koirapartion takaa-ajaessa jälkeä pitkin.
Ampumaleiri 2
Ampumaleiri alkoi pirteässä pakkassäässä Hympyrässä. Tällä kertaa harjoiteltiin ryhmän ammuntoja ja muita ryhmän toimintoja. Leirillä 12 parasta ampujaa pääsivät ampumaan myös kovat raskaat kertasingot eli tutummin "Apilakset". Viimeisenä päivänä ammuttiin pistoolilla käsittelyammuntoja.
Jotta ammunnoissa varusmiehet olisivat hereillä käytiin aamuisin perinteisesti Hympyrässä aamu-uinnilla. Viimeisenä aamuna piti rikkoa jäätä jo edestä pois.
Arkea
Immolan taistelijoiden normaali arki on työntäyteistä. Aamusta iltapäivään on joko oppitunteja tai harjoituksia. Seuraava harjoitus häämöttää jo edessä. Yhdeksän päivän tiedusteluharjoitus joka myös välisodan nimellä tunnetaan. Harjoittelu tulevia koitoksia varten on jo tiukasti käynnissä. Helppoa ei varmaankaan tule olemaan, kun vastassa on ties minkälaista sotakonetta. Sissejä ei onneksi ole ihan helppo pysäyttää!
Jos viikko-ohjelmassa ei ole muuta ohjelmaa, niin iltaisin taistelijat pääsevät vapaa-aikaa viettämään. Useimmat harrastamaan liikuntaa kuntosalille, uima-altaalle, tatami-salille tai lenkkipolulle.
Aliupseerikurssin menoa
Ampumaleiri 1
Ensimmäinen ja odotettu ampumaleiri alkoi jo taisteluharjoituksesta tutulla polkupyörämarssilla Jukajärven maastoon. Mieli oli iloinen ja odottava, sillä viikoksi oli huhujen mukaan luvattu hyvää keliä - Jukajärven mikroilmasto teki kuitenkin sotureille taas temput ja sadeviittaa tarvittiin jälleen.
Kasarmilla ja ampumaradalla harjoiteltu aseenkäsittely pääsi oikeuksiinsa, kun ampumarastit aloitettiin samantien. Ammunnan aiheena oli niin puolustus- kuin hyökkäysammuntojakin ja jokaiselle taistelijalle tuli selväksi toiminta rinkan kanssa taistellessa.
Taistelijapareittain ammuttavissa ammunnoissa vaihtimin käyttö ja turvallinen aseenkäsittely korostui ja opimme toimimaan turvallisesti niin itsemme kuin toistemmekin kannalta. Luottamus taistelijapariin varmasti kasvoi.
Leirin puolivälissä koitti odotettu päivä, jolloin ammuimme kovat kevyet kertasingot. Kaikki todistivat sinkoampujan kykynsä ja myös kertasingon aiheuttaman paineen viereisessä poterossa. Myös kova sirpalekäsikranaatti oli odotettu niin kouluttajien kuin varusmiestenkin taholta, sillä käsikranaatteja päästiin pitkästä aikaa heittämään Jukajärvellä. Konekiväärikin tuli harjoituksen myötä tutuksi varmasti jokaiselle.
Mukavaa tunnelmaa täydensivät vielä sotilaskodin vierailu sekä viimeisen illan sauna, jossa leirin hienoimmat hetket vielä kerrattiin. Valitettavat sairastumiset vähensivät vahvuutta kun sikainfluenssa aalto osui komppaniamme harmiksi.
Selviytymisharjoitus 1
Oli tulossa mielenkiintoinen harjoitus. Huhuja oli paljon liikkeellä mitä kaikkea kivaa harjoituksessa tultaisiinkaan tekemään. Varmaa tietoa oli kuitenkin harvinaisen vähän. Sana kierti Immolassa, että harjoituksessa elettäisiin lähinnä puolukoitten ja mustikoitten voimalla. Muuta ruokaa ei olisi saatavilla. Huhuissa oli tällä kertaa myös pienen pieni totuuden siemen vahvikkeena. Sieniä ja marjoja kerättiin useita pakillisia täyteen. Pelkillä luonnon antimilla ei taistelijoiden kuitenkaan tarvinnut koko harjoitusta elää, saimme oppia erilaisten maastoherkkujen valmistamisesta. Herkullisinta oli ehkä rosvopaisti. Telttoja ei suotta tarvinnut tällä kertaa pystytellä. Majoitteen virkaa hoiti tälläkertaa sadeviitta. Tulitikkujen käyttö oli ankarasti kielletty, joten taistelijoiden oli saatava tulet aikaan muilla keinoin.
Rinkkojen sijaan käytimme tilapäisvälineistä valmistettuja kantolaitteita. Harvoilla taistelijoilla kantolaite kesti kuitenkaan koko reissun rasituksia. Matkaan lähti Immolasta vain hyvin vähän varusteita. Mukana oli vain välttämätön. Kantolaiteita oli myös rasittamassa mm. viileähkö vesistön ylitys. Vastarannalla odotti kuitenkin pystyssä jo telttasauna löylyineen.
Jukajärven marssi
Jukajärven marssi on erikoisrajajääkärin testin osakoe, joka jokaisen erikoisrajajääkäriksi haluavan on suoritettava. Matkaa oli taitettava n. 43 km. Varustuksena oli rinkka, jossa oli tavaraa ~15-22 kg taistelijan henkilökohtaisista varustevalinnoista riippuen. Ensimmäiset 10 km piti jokaisen marssia kumisaappaat jalassa, koska maasto oli korkean pintaveden ansiosta todella märkää. Tämän jälkeen tultiin ensimmäiselle huoltopisteelle, jossa taistelijat saivat vaihtaa jalkaansa lenkkikengät sekä sammuttaa janoaan mehulla. Kauan ei taukopaikoilla kuitenkaan kannattanut istua, vaan matkaa oli jatkettava niin pian kuin suinkin mahdollista. Suosituin taktiikka taisi olla se, että ylämäet käveltiin ja alamäet juostiin. Tasaisella kukin eteni niin kuin parhaaksi näki. Jokainen osallistunut ehti maaliin ennen vaadittua kahdeksan tunnin rajaa. Ja kolmelle parhaalle juoksijalle oli luvassa kuntoisuusloma. Kaikki alle kahdeksan tunnin selvinneet saivat maalissa myös kauan odotetun sissihavun. Maaliin päästyä olivat jalat melko huteran tuntuiset, eikä illalla tarvinnut juurikaan unta odotella. Vaikka ei kärkiaikaa tullutkaan niin varmasti jokainen taistelija tunsi kuitenkin olevansa voittaja.
Köysikurssi 1
Määränpäänä tällä kertaa oli Utti, jossa pääsimme harjoittelemaan laskeutumista tornista pelkän köyden varassa. Köyteen tuli luottaa, ne kyllä kestäisivät. Harjoitus aloitettiin turvallisesti maan pinnalta. Pian päästiin vauhdin makuun viistoseinällä. Ja kohta oltiinkin jo tornissa jossa aloitettiin harjoittelu pystysuoralla seinällä. Alun sipsuttelun ja huimauksen jälkeen alkoivat liikkeet nopeutua ja varmentua laskeutumiskertojen myötä. Parannettavaa jäi kuitenkin vielä jokaisen taistelijan laskeutumistaitoihin. Lopun kruunasi hyppylähtö tornin lipalta tyhjyyteen. Vaikka torni ei olekaan kuin n 15 m korkea niin varmasti hermostuneita huokauksia lipalta kuului useampi kuin yksi. Köysikurssi jäi mieleen mukavana harjoituksena tämän syksyn muitten harjoitusten joukkoon.
3. Kurssin alkutahdit
Kolme ensimmäistä viikkoa
Ensimmäinen kerta on aina jännittävä, myös Immolassa. Päivä numero yksi kului taloon tutustuessa ja tavaroita järjestellessä. Järkyttävän painavalta tuntuva alokassäkki piti raahata muutaman sadan metrin päästä joko toiseen tai kolmanteen kerrokseen. Erikoisrajajääkärikomppanian alokkaiden ensimmäinen koettelemus alkoi välittömästi.
Varusmiespalvelukseen astuvan ensimmäinen aamu on luultavasti kaikkein ikimuistoisin hetki koko varusmiesajalta. Kello 0600 rävähti ovet auki ja käytävät valtasi kouluttajien ”ylös ylös” ja ”vauhtia, nyt on kiire”-huudot. Aamupesulle varattu aika tuntui aivan liian lyhyeltä ja vuoteen tekeminen täysin mahdottomalta annetussa ajassa, mutta käskettyihin aikamääreisiin oli pakko opetella yltämään.
Välittömästi seuraavana viikonloppuna eivät alokkaat päässet kertomaan sukulaisilleen ja kavereilleen Immolan tapahtumista, vaan he joutuivat odottamaan kolme viikkoa ensimmäisille lomille pääsyään. Kolmen viikon aikana tuli hurjasti uutta ja vähän vanhaakin tietoa. Oppitunteja oli runsaasti. Joitakin ehkä vähän harmitti alkuaikojen liikunnattomuus, mutta kun pakolliset lääkärintarkastukset oli tehty, niin alkoivat aamuliikunnatkin. Lenkkiä, jumppaa ja iki-ihania aamu-uinteja viileässä järvessä. Jos tyytyi pelkkään komppanian tarjoamaan liikunta-aikaan, niin tuli huomaamaan ettei Cooperin testi ollutkaan enää niin helppo suoritus.
Aseita alettiin käsittelemään yllättävän nopeasti. Ensin ammuttiin laukauksia tyhjällä aseella, sitten paukkupanoksia ja melko pian päästiin myös ampumaan kovilla patruunoilla. Ampujia on laidasta laitaan. Jotkut eivät olleet ampuneet tai edes käsitelleet asetta koskaan, kun taas toiset olivat tottuneita metsästäjiä ja harrasteampujia. Aseen osien putsaamisesta tuli välittömästi arkea.
Ensimmäiset kolme viikkoa meni hujauksessa kun koko ajan riitti tekemistä. Missään vaiheessa ei tarvinnut potea tekemisen puutetta.
Taisteluharjoitus
Taisteluharjoitukseen lähdettiin polkupyörillä rinkkojen seuratessa omassa kontissaan perässä. Joillain taistelijoilla kramppasi jalat joko nestehukan tai pyörän säätöjen takia. Jokainen pääsi kuitenkin perille.
Ikimuistoiset kuusi yötä. Kaksi ensimmäistä päivää kaivettiin asemia maahan ja öisin opeteltiin vartioinnin välttämättömyys. Kukaan taistelijoista ei varmasti saanut tarpeeksi nukuttua ja sehän koetteli heikoimpia kovastikin. Kahtena viimeisenä yönä tuskin kukaan nukkui juuri ollenkaan vesisateen takia. Vettä tuli niin paljon, että se valui maata pitkin teltan läpi. Unta vähensi entisestäänkin satunnaiset hälytykset.
Kuten harjoituksen nimestä voi jo päätellä, niin siellä todellakin keskityttiin taistelijan taitojen harjoitteluun. Tutuksi tulivat hyökkäykset, puolustukset, varmuusetäisyydet, syöksyminen, ryöminen ja viimeisten metrien hyökkäyshuudot. Kaksi Pasi-panssariajoneuvoakin oli tullut harjoitukseen mukaan tukemaan hyökkäyksiä ja toimimaan harjoitusmaaleina sinkomiehille.
Viimeisinä öinä harjoiteltiin tiedustelua. Joukkueet tiedustelivat vuoroöinä toisiaan. Kiinnijäämistä ei katsottu hyvällä mutta jos sai selvitettyä hyvää tietoa vihollisesta niin seurasi palkinto. Tiedon hankkiminen oli kokemattomille tiedustelujoille vielä kovin hankalaa.
Viimeisenä päivänä poterot täytettiin jälleen. Lopuksi siivottiin muutkin jäljet pois ja lähdettiin polkemaan kohti Immolaa. Heti emme kuitenkaan päässeet tupiimme, vaan majoituimme vielä yhden yön lentokentän maastossa. Ennen majoittumista kävimme varmistamassa unen saannin marssimalla muutamia kilometrejä ja vasta sitten pystytimme teltat. Jokainen mies oli kylmissään ja väsynyt, mutta teltta saatiin pystyyn pilkkopimeässä siitä huolimatta. Jokaisen mielessä siintelivät jo seuraavat lomat.
 
Alokkaasta rajajääkäriksi
Seuraava etappi oli vala ja valaa edeltävät testit. Rajajääkärintestissä testattiin lähes kaikki aikaisemmin opetetut asiat niin käytännössä kuin teoriakokeessakin. Valamarssi marssittiin aivan valtakunnan rajalla. Marssi alkoi 30km lämmittelyllä polkupyörän selässä ja sitten varsinainen marssi eli 20 km. Matka tuntui loputtoman pitkältä vaikkei mukana ollutkaan kuin pikkureppu täynnä varusteita. Jokainen selviytyi testeistä kunnialla läpi ja niinpä jokainen alokas nimitettiin rajajääkäriksi 21.8.2009. Alokkaana meidän piti käyttää lomalla vielä lippalakkia, mutta rajajääkäreinä saimme painaa päähämme vihreän baretin rajavartiolaitoksen kultaisella karhulla. Tästä alkaa taso vaan nousta ja katseet onkin suunnattu kohti seuraavaa etappia sissihavua ja lopulta erikoisrajajääkäreiden tunnuksia eli ruskeata barettia ja erikoisrajajääkärin ”siipiä”.
^ Sivun alkuun
Terveiset 3. kurssille
Meidän taistelumme täällä tänä vuonna alkaa olla taputeltu. Mutta uusien ja vetreiden taistelijoiden on astuttava pian remmiin. Seuraava vuosi tulee olemaan yksi elämänne parhaista ja samalla hirveimmistä vuosista. Tulette menemään niin fyysisen kuin henkisen sietokykynne äärirajoille. Muistakaa kuitenkin pilke silmäkulmassa ja ottakaa koitokset avosylin vastaan. Osa pahimmista kokemuksista saattaa olla yksi elämänne hienoimpia saavutuksia. Vuoden aikana tulette kohtaamaan toistuvasti mitä epämieluisampia asioita ja alatte muodostamaan niistä sisäpiirivitsejä. Sanonnat kuten syvähajoamisen kulmakivet ovat arkipäivää, mutta muistakaa olla vaipumatta itsesääliin vaan pitäkää pintanne. Sinnikkyys täällä palkitaan aina. Ystävyyssuhteiden luominen heti palveluksen alusta helpottaa tulevia koitoksia huomattavasti. Tuleva vuosi tarjoaa teille paljon. Ottakaa siitä irti kaikki mitä pystytte käsissänne pitämään.
2. Kurssi kiittää ja kumartaa! Toimeen mars..
Viimeinen taisteluharjoitus
Vuosi palveluksessa lähenee loppuaan, mutta maastoharjoituksessa herättäviä aamuja on yhä jäljellä. Palveluksen yhdessä viimeisimmissä harjoituksissa siirryimme Haminan alueelle taistelutehtävään. Joukkueet toimivat varsin vaihtelevin tuloksin samankaltaisissa tehtävissä.
Toisen joukkueen tiedustelijat toimivat hieman liian aggressiivesti paljastaen tiedustelunsa. Kun taas toinen joukkue mietti liekkö vastustajja vartiomiehiä lainkaan, kun se näytti oikeaa toiminnan mallia paljastumatta viholliselle kertaakaan koko viikon aikana. Tiedustelua toteutettiin pari vuorokautta jonka jälkeen alkoi iskun suunnittelu kohteelle. Tänä aikana kuitenkin tapahtui odottamattomia, kun kohde siirtyi juuri ennen hyökkäystä aiheuttaen ahdinkoa keskuuteemme. Jo kunnostautuneina taistelijoina kuitenkin löysimme kohteemme nopeasti uudelleen ja jatkoimme toimintaa.
Vihollisen viestikontin päivystäjän ystävällinen oven avaus hyökkääjälle johti menestyksekkääseen taisteluun meidän hyväksemme. Tuhoksi jäi lopulta reilu ryhmä vihollista ja viestikontti. Myöhään yöllä tehdyn iskun jälkeen tutustuminen vastustajan kalustoon söi omaa irtautumisaikaamme joten tiedossa oli pitkä yöllinen/aamuinen kävelyretki kohti noutopistettä. Viimeisen taisteluharjoituksen jälkeen tiedossa olisi vielä pahamaineinen operaattorin testi ja alle kolme viikkoa palvelusta jäljellä jo kodinomaiseksi muodostuneessa Kaakkois-Suomen ympäristössä
Liekki 09
Kevään odotettu loppusotaharjoitus lähti käyntiin Porkkalan merivartioasemalla, jossa meille oli varattu kolmipäiväinen vesistökoulutus ja paljon jännitetty hypotermiatesti. Kuivapuvut ja moottoriveneet antoivat uuden ja mielenkiintoisen näkökulman vesistöhommiin, sillä tähän asti olimme olleet vesistöjen kanssa tekemisissä lähinnä rinkan kanssa uiden. Hypotermia testi oli pelättyä helpompi toisaalta olihan jo toukokuu ja merivesi melko lämmintä.
Varsinainen tilanne alkoi kun saimme käskyn ensimmäisestä tehtävästä. Saimme tehtävän paljastaa vihollisen asiamiehiä jossain päin Läntistä Suomea. Toimivat osastot sulautuivat ympäröivään ihmismassaan ja keräsivät tietoa mm. muutamalla tähystyspaikalla ja jututtamalla paikallisia. Jossakin vaiheessa tuli käsky irtautua takaisin tukikohta alueelle.
Toinen tehtävä oli etsiä vihollisen erikoisjoukkoa samalta alueelta ja estää sen toiminta. Jaoimme osastot, täytimme lippaat ja lähdimme toteuttamaan tehtävää. Tehokkaan takaa-ajo osaston ja salaisen aseemme (liikkuvan ITKK:n) ansiosta saimme tuhottua vihollisen joukon melko aikaisessa vaiheessa. Vihollisen ryhmiä oli vielä todennäköisesti alueella, joten jatkoimme alueen haravoimista. Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja rynnäkkövarusteissa tuli ajoittain hyvinkin kuuma. Lopulta yksi vihollisen ryhmä pääsi asentamaan lähettimen alueelle johtavan sillan juurelle. Sillan tuhouduttua ilmaiskussa otimme tilanteen seis ja laskimme tappiot. Omat tappiot jäivät muutamaan haavoittuneeseen, vihollisesta tuhoutui yli puolet. Kaiken kaikkiaan tehtävä oli haastava, mutta toiminta oli sellaista kuin sen tässä vaiheessa pitääkin olla. Reilun viikon taistelun jälkeen palasimme tyytyväisinä komppaniaan jälleen muutamaa kokemusta rikkaampana.
Vastaerikoisjoukkoharjoitus
Vastaerikoisjoukkoharjoitus oli varmasti ollut monien mielessä jo useasti ennen harjoitusta. Odotukset harjoituksen suhteen siis olivat korkealla. Maanantaina pakkasimme kaluston ja siirryimme operaatiotukikohtaan. Sitten alkoikin casetilanteiden odottelu. Pian toimina alkoikin ja sitä riittikin mukavasti koko viikon ajaksi. Vieraan valtion tiedustelijat ja vihamieliset rajan ylittäjät pitivät erikoisrajajääkärit kiireisenä. Tiedustelijoita käytiin poimimassa maastosta kiinni ja asiamiehiä otettiin kiinni eräältä syrjäiseltä mökiltä Joutsenon pääpiirteisellä alueella. Aivan tappioitta ei kiinniotoista tällä kertaa selvitty, kun +1 pääsi yllättämään kiinniottajat ajoneuvosta kesken toiminnan. Kolme miestä joutui saamaan lääkintämiesten hellää hoitoa saatuaan eriasteisia vammoja puukon kanssa heiluneen kohdehenkilön ansioista. Lopulta tilanteet saatiin kuitenkin ratkaistua onnellisesti ja erikoisrajajääkärit pääsivät jälleen keskittymään seuraaviin seikkailuihin.
^ Sivun alkuun
Taisteluharjoitus 2
Harjoitus alkoi normaalien valmistelujen lisäksi tällä kertaa myös ilmavalvontaselosteeseen tutustumalla. Ilmasuojaan! Siirtyminen tehtäväalueelle onnistui onneksi tällä kertaa hyvin. Tehtäviä jaettiin ja osa pääsi suoraan tiedustelemaan toisten valmistellessa tukikohtia. Ensimmäisen tiedustelureissun tuloksena olikin kohteena ollut vihollisjoukko paikallistettu.
Keskiviikkona onnistuimme tuhoamaan yhden vihollisen alikersantin sekä upseerikokelaan, jolta löydettiinkin erittäin hyödyllisiä tietoja. Mm. tulevat ryhmitysalueet sekä aikataulut. Tiedustelua jatkettiin ja ennen pitkää siirtynyt vihollinen paikannettiinkin jälleen. Illankähmässä iskimme vihollista vastaan.
Iskun jälkeen tiedustelua jatkettiin alueella ja aamuun mennessä olikin jälleen sopiva kohde paikannettu. Kohteen lähistöllä liikkuminen oli kohtuullisen fataalia lumen naristessa kuulaassa kevättalven yössä.
Seuraavana aamuna iskimme jälleen vihollista vastaan, mutta tällä kertaa emme välttyneet omilta tappiolta. Jalkaan haavoittunut mies evakuoitiin ripeästi lääkintämiehen ja pioneerin toimesta.
Iskun jälkeen alkoi matka kohti noutopistettä. Iskuista toipunut vihollinen oli järjestänyt takaa-ajo osaston sekä vastaanottajia pahaa aavistamattomien hiihtäjien matkalle. ITKK:lla varustettu Pasi vastaanottajana toivottikin pian kärjen erittäin lämpimästi tervetulleeksi. Lopulta kuitenkin pääsimme jälleen perille noutopisteelle josta alkoi paluumatka Immolaan.
Ampumaleiri 4
2.Kurssin toiseksi viimeinen ampumaleiri alkoi lumisissa maisemissa ja odotuksista poiketen suksista ei vielä päästykään eroon. Tiedossa oli tiivis paketti entistä haastavampia ammuntoja ja loppuviikon kruunuksi ryhmätaitokilpailu.
Toisena päivänä aloitetut ammunnat oli aikasempien ampumaleirien ammuntoja paljon pidempikestoisia ja elementtejä oli lisätty runsaasti. Taistelut olivat entistä realistisimpia. Rasitusta kertyi aikaisempaa enemmän eikä ”haavoittuneiltakaan” vältytty. Taistelijat pääsivät harjoittelemaan toimimista yöllä, asutuskeskuksessa ja suojeluvarustuksessa. Ammuntojen haastavuus näkyi myös taistelijoiden toiminnassa: kaikki antoivat kaikkensa ja viikon lopulla taitotaso alkoi olla jo mallikkaalla tasolla.
Viikko huipentui ryhmätaitokilpailuun, jossa testattiin ryhmien kykyä puhaltaa yhteen hiileen. Päivän rastiosuuden ja yösuunnistuksen jälkeen loppusuoralla oli yllättävänkin tiukkaa ja ryhmien henki parani varmasti kilpailun myötä.
  
Taisteluharjoitus 1
Lomilta palattuamme oli komppaniassa odottamassa jännitynyt odottava tunnelma. Kuuden viikon harjoitusputki olisi alkamassa taisteluharjoituksilla. Villeimmät tornarit velloivat komppanian käytävillä. Joku oli sanonut tulevasta harjoituksesta sitä ja joku toinen tätä. Jätimme huhut omaan arvoonsa ja maanantai käytettiin tiukasti tulevan toiminnan valmisteluihin. Tavalliseen tapaan säiden herra oli järjestänyt kelit kohdalleen. Monella syntyikin valtava halu jatkaa hiihtoharrastusta myös vapaa-ajalla. Hiihdimme, nukuimme, hiihdimme, ja vielä vähän hiihdimme. Tehtävä vaikutti muuttuvan kokoajan enemmän ja enemmän kohti vihtorimattia. Vihollisen toiminta aktivoitui tehtävän edetessä entistä pahemmaksi. Monen hikipisaran ja eikä välttämättä niin monen kilometrin jälkeen saavuimme viimein noutopisteelle. Siirtymisen aikana vihollinen järjesti ”viihdettä” ahkion vedon oheen riittävästi. Perjantaina pääsimme kuitenkin taas ansaittujen lomapäivien viettoon.
Selviytymisharjoitus 2
Pitkälle viety selviytymiskoulutus muuttui todeksi erikoisrajajääkäreille. Ruokaa tehdessämme hakkasimme jäiset perunat ja porkkanat kirveellä sopan sekaan. Kalakeitto lämmitti ja ravitsi mukavasti.
Kaikki alkoi linja-autosiirtymisellä lappiin ilmakuljetuksen peruunnuttua. Aamulla herätys kello aikaisin. Jokainen tiesi että nyt se alkaa. Huomasimme maaston muuttuneen melkoisesti totutusta. Vaivaiskoivuja ja muutama mänty siellä täällä.
Hiihtämistä 15km, kylmä sai jäsenet kangistumaan. Ennen pitkää kuitenkin saavuimme tukikohtaan jossa pääsimme lämmittelemään majoitteita valmistellessa. Yöllä saimme todistaa mahtavia revontulia tähtitaivaalla, ”Lapin hulluus” melkein tarttui. Yöllä oli pakkasta n. -35 astetta. Ei huvittanut pahemmin käydä keskellä yötä tarpeilla ulkona. Päivät kuluivat erinäisiä erätaitoja opetellessa. Välillä piti painia kehon lämmittämiseksi.
Reissu päättyi tuuliseen paluumatkaan suksilla. Haarakäyntiä tasaisella. Reissu oli vaativa, mutta mukava kuten Saamelaistyttö unissamme yöllä.
^ Sivun alkuun
AKE
Hartaasti odotettu jakso alkoi Immolassa. Rinkat vaihtuivat rynnäkkövarustukseen ja sammalmättäät teräsbetoniksi. Kyseessä on asutuskeskustaistelu (a.k.a AKETUS) jakso. Tuoreet alikersantit saivat kuitenkin pian huomata, että toiminta rynnäkkövarustuksessa tuo hien pintaan aivan yhtä hyvin kuin rivakka marssi 45 kilon rinkan kanssa. Tiiviin viikon aikana erkkarit imivät tietoa ja taitoja taistelijaparin kanssa toimimisesta niin rakennusten sisällä kuin ulkonakin. Harjoitustaloilla ja komppaniassa käytyjen käytännön harjoitusten lisäksi vietimme lukuisia tunteja ampumaradalla ja tatamisalilla kerraten vanhaa ja oppien uusia taitoja, tekniikoita ja välineitä, joita pääsemme hyödyntämään tulevien viikkojen aikana. Erkkareita hitsataan taistelemaan yhdessä nohevasti niin puistossa kuin olohuoneessakin.
Toisella viikolla pääsimme tutustumaan DDR-talon pimeisiin kellareihin ja kymmeniin asuntoihin, joissa vastustajat kehittelivät lukemattomia katalia juonia päämme menoksi. Jatkoimme edelleen ampumaradalla treenaamassa monenlaisia uusia taitoja ja tekniikoita joita arvatenkin pian tarvitaan. Viikko tuntui loppuvan kesken kun torstaina kirmasimme jälleen viikonlopun viettoon.
^ Sivun alkuun
Räjäytysharjoitus
Palasimme 1.1.2009 hyvältä kahden viikon lomalta valmiina uusia seikkailuja kohti. Ensimmäisenä olisi vuorossa kolmen päivän räjäytysharjoitus. Se toimi mukavan pehmeänä laskuna arkeen.
Perjantaina opiskeltiin komppaniassa pioneereille tuttuja panoskaavoja ja erilaisten kohteiden panostamista. Myöhemmin tulisimme huomaamaan että tämä tuli todelliseen tarpeeseen. Lauantaina siirryimme Jukajärvelle. Totesimme erilaisten miinojen ja panosten tehon käytännössä ensimmäisessä tehoesittelyssä. Jalkaväkimiinojen jälki pisti jokaisen taistelijan miettimään missä kannattaisi olla jos joku näistä räjähtää.
Sunnuntai aamu alkoi ampumaleireiltä tutulle opitulla tavalla eli pulahduksella virkistävään avantoon. Myöhemmin päivällä siirsimme perjantaina teoriaopinnot käytäntöön panostamalla erinäisiä kohteita riittävällä määrällä räjähdysainetta. Maanantaina vuorossa olikin enää pientä harjoittelua ennen seuraavaan harjoitukseen valmistautumista..
Siirtymisharjoitus
Harjoitus alkoi pilvisenä aamuna pelonsekaisissa tunteissa. Kaikki olivat nukkuneet edellisen yön hyvin (ainakin 5 tuntia), joten akut oli ladattuna täyteen. Ennen lähtöä vielä syötiin hyvin aamiainen maittavista taistelumuonista. Siirtyminen aloitettiin maastokuorma-autoilla pudotuspaikalle, josta varsinainen siirtyminen aloitettiin. Siirtymisen aikana jokainen pääsi kokeilemaan oman väsymyksen äärirajoja. Olemattomat näyt kuten kääpiöt ja kuvitellut sotilaat hyppivät kaikkien silmille. Loputtomalta tuntuneen talsimisen jälkeen pääsimme kuitenkin lopulta perillä ja komppaniaan päästyämme ei kenenkään tarvinnut juuri unta odotella. Tarjottu lepohetki otettiin kiitollisuudella vastaan.
^ Sivun alkuun
Tiedusteluharjoitus 2
Muutaman päivän levon jälkeen oli tiedossa pitkä välisotaharjoitus. Ensimmäistä kertaa harjoitus sijoittui uusille seuduille. Vastassa olisi myös tällä kertaa ”oikeita” vihollisia, lähinnä siis sotilaspoliiseja, jotka toivat aivan uudenlaista jännitystä metsässä liikkumiseen. Harjoitus lähti käyntiin komppaniasta maanantaina jolloin valmistauduttiin tuleviin koitoksiin. Upseerioppilaat saapuivat Haminasta innokkaina ja valmiina johtamaan osastojaan.
Tiistaina siirryttiin toiminta-alueelle. Tehtävinä oli mm. liikenteen laskentaa ja häirintäiskuja. Onnistuimme tehtävissä vaihtelevasti vihollisen ylivoiman ja erityisesti vahvan vartioinnin takia. Upseerioppilaiden hyvän johtamisen ja ryhmän yhteistyön ansiosta saimme taisteltua tehtävät kunnialla loppuun.
Viimeisenä tehtävänä harjoituksessa olikin vuorossa enää kevyt jalkapatikka noutopaikalle jonne matkaa kertyi noin 40 pitkää kilometriä. Suoritusta vaikeutti huomattavasti edellisen kuuden päivän raskaat tiedustelut ja vaarallinen vihollisuhka. Marssi kasvatti taas piirun verran luonnetta ja oli esimakua tulevaan siirtymisharjoitukseen joka jäi kummittelemaan joululomaksi mieleen.
^ Sivun alkuun
Perusharjoitus 2
Arki painoi taas. Viikonloppuvapaat takana ja edessä toiminnantäyteinen rupeama perusharjoitus 2:lla. Arvelimme perusharjoitus 1:n perusteella luvassa olevan siirtymistä runsaasti ja tottahan se olikin. Harjoitus kulki niin että puolet joukosta piti kerrallaan maalitukikohtia pystyssä toisen puolikkaan harjoitellessa hyökkäykseen liittyviä kuvioita. Puolessa välissä tehtäviä jälleen kerran vaihdettiin. Kaikkien yllätykseksi tukikohtaa vastaan myös hyökättiin ennen pitkää. Kiivaan taistelun jälkeen hyökkääjät pääsivät kuitenkin irti ja puolustajalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin aloittaa tiukka takaa-ajo koirien tukemana.
Hyökänneelle osastolle kyseessä oli kohtuullisen rankka vuorokausi kaikkine siirtymisineen ja tiedusteluineen sekä tietysti varsinainen hyökkäys ja takaa-ajo mukaan luettuna. Irtaantuminen takaa-ajajien seuratessa alkoi ennen pitkää tuoda miehille tunteita pintaan nälän, väsymyksen ja janon rasittaessa kehoa sekä mieltä. Soiden, rämeiköiden ja kumpareiden ylittäminen nollakelissä ja räntäsateessa ei ole niin helppoa kuin luulisi, varsinkin kun perässä seuraavat takaa-ajajat koirineen.
^ Sivun alkuun
Ampumaleiri 2
Lähtö tapahtui ja siirryimme moottorimarssilla harjoitusmaastoon. Saavuimme alueelle ja samassa alkoikin jo tutuksi tulleet järjestelyt - lukaaliset puolijoukkueteltat pystyyn ja sukset valmiiksi teltan viereen. Olihan lunta jo 20-30 cm. Harjoitusmaasto oli kaunista katseltavaa rynnäkkökivääri kaulalla hiihtäessä talvisessa maastossa. Taistelijan mieleen tuli Tuntematon Sotilas - se täytyy katsoa vielä tänä vuonna.
Ampumaharjoitukset alkoivat ja jokaisen täytyi keskittyä "lanka neulansilmään" -asenteella koko ajan. Joka aamu pidenneet aamu-uinnit varmistivat, ettei herätyksen jälkeen alueella vaeltanut enää zombeja. Pistooli-, rynnäkkökivääri-, ja sinkoammuntoja siellä ja täällä. Vielä jollain ihmeen kaupalla hyvällä säällä. Erilaisia hyökkäysharjoituksia yksinään ja isommalla joukolla. Jokaisella oli asennetta. Vaativia harjoituksia, sillä kun kovat on piipussa ei virheisiin ole varaa. Ruokalan emännät olivat mukana ja tekivät hyvää ruokaa, jota jokainen söi kuin hevonen. Michelintähti on kuulemma tulossa.
Iltaisin harjoiteltiin hiihtämistä ja suksisulkeisia pienryhmissä. Asento! Sompatuntumaan mars! Liu’uta sitä suksea! Hyvältä näyttää!
Viimeisenä päivänä olikin vuorossa enää lipun laskua ja paluu takaisin kasarmille huoltohommiin. Erkkarit olivat taas kotona.
Iskuosaston hyökkäys ja kohteen suojaus
Tiedossa piti olla tavallinen kasarmiviikko raskaan erikoisrajajääkärintestin jälkeen, mutta yllättäen tie veikin jälleen metsään. Tiedossa oli kolmen päivää kestävä täsmäharjoitus iskuosaston hyökkäyksestä ja kohteen suojaamisesta. Harjoitusta varten komppania jaettiin kahtia ns. vastaosastoihin toisen suojatessa kohdetta ja toisen hyökätessä.
Ensimmäisen vuorokauden ajan osastomme tiedusteli tukikohdasta käsin kohteena ollutta vihollisen ryhmitystä. Kun riittävät tiedot oli saatu hankittua oli aika valmistautua hyökkäykseen. Aamunkoitteessa saimme kunnian hyökätä ensilumen verhoamassa maastossa vastaosaston puolustaessa raivokkaasti kohdetta raskaammilla aseillaan. Hyökkäyksen jälkeen osastot vaihtoivat tehtäviä päittäin ja sama ralli aloitettiin alusta. Koko päivän kestävä lumisade antoi omat haasteensa ja vivahteensa tehtävien suorittamiseen. Hiki virtasi viimeistään haavoittunutta evakuoitaessa. Kolmen päivän harjoitus oli lyhyt ja ytimekäs ja jokainen oppi ymmärtämään mitä kohteelle hyökkääminen tai kohteen suojaaminen tarkoittaa. Näillä opeilla on hyvä jatkaa eteenpäin.
 
^ Sivun alkuun
Selviytymisharjoitus 1
Harjoitus alkoi odottavissa merkeissä. Kukaan ei oikein tarkalleen tiennyt mitä tuleman piti, paitsi että luultavasti tiedossa olisi kylmää ja nälkää. Siirryimme bussikyydillä Jukajärvelle, jossa toiminta käynnistyi partiokohtaisen kaluston jaolla. Selviytyminen alkoi todenteolla, kun vihollinen kaappasi suurimman osan pakkaamastamme materiaalista. Päivät kuluivat erilaisia selviytymistaitoja harjoitellen. Opimme esimerkiksi tulentekoa kolmella eri tavalla. Öisin saimme kokeilla erilaisia tilapäismajoitteita. Palaute majoitteesta tuli välittömästi. Jos kastuit yön aikana, majoite oli epäonnistunut. Viikko huipentui vesistökoulutukseen. Rakensimme ja kokeilimme erilaisia vesistönylitysvälineitä. Donitsilla pääsi kohtuullisen kuivana yli, mutta rinkkalautta huonosti pakattuna ei ole kovin veden pitävä.
Tulenjohtokurssi
Tulenjohtoviikolla selviytymisharjoituksesta selvitynyt kurssimme joutui aivotyön pariin. Pois metsästä ja piirtopöydän ääreen. Nyt taottiin pojille koordinaatit päähän, tutustuttiin epäsuoraan tuleen ja tulenjohtajien temppuihin. Mistään avaruustieteestä ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka uutta asiaa oli paljon ja oppia saatiin jokaiselle syötettyä rehellinen määrä. Viikon lopussa pääsimme näyttämään taitojamme teoriakokeessa.
Jos ei kartanpyörittely ollut tarpeeksi mieltä kiihottavaa, oli täysin komppaniassa vietetty viikko kuitenkin jokaiselle mahdollisuus levätä, syödä ja kerätä voimia edessä välkehtivää erikoisrajajääkärin testiä varten.
^ Sivun alkuun
Perusharjoitus 1
Viikonloppuvapaiden jälkeen oli suuntana taas komppania. Edessä oli raskas viikko sillä ohjelmaa olisi todella paljon. Viikon kolme ensimmäistä päivää vietettiin Jukajärvellä perusharjoitus 1:llä. Kasarmilla opitut asiat oli nyt tarkoitus tuoda käytäntöön oikeissa olosuhteissa ja mittakaavassa.
Siirtyminen harjoitusalueelle tapahtui moottorimarssilla ja jokainen ryhmä tiputettiin maastoon erikseen. Pian alkoikin siirtyminen kohti ensimmäistä tukikohta-aluetta. Kun sopivat paikat löytyivät ja tukikohta saatiin pystyyn alkoi varsinainen harjoittelu. Olimme harjoitelleet irtaantumista jo kasarmilla, mutta nyt sama toteutettiin oikeilla välimatkoilla. Temppua harjoiteltiin niin valoisalla kuin pimeälläkin - luonnollisesti. Lisäksi harjoituksen aiheisiin kuuluivat erilaiset tiedustelumenetelmät ja siirtymiseen liittyvät harhautukset. Vihollista löydettiin kohteilta ja määrä, laatu sekä suuntautuminen saatiin selville. Lopulta olikin vuorossa enää siirtyminen noutopisteelle ja moottorimarssi kohti huoltoa ja lepoa.
Perusharjoituksen jälkeen olikin sitten vuorossa perinteinen Jukajärven marssi. Rinkasta purettiin harjoituksen tarvikkeet pois ja tilalle pakattiin marssivarusteet. Uuden varustuksen myötä rinkka keveni ”hieman”, mutta keskipaino oli ~17 kg kuitenkin. Marssin pituus oli noin 43 km ja aikaa käytössä oli maksimissaan kahdeksan tuntia. Matkalla oli kolme huoltopistettä, joissa oli tarjolla mehua ja yhdellä pisteellä myös ruokaa. Maasto vaihteli matkan varrella hiekkatiestä soiden ja risukoiden kautta hakkuuaukealle. Matkantekoa helpotti kummasti aurinkoinen sää, eikä missään vaiheessa ollut liian kylmä tai kuuma.
Ensimmäinen etappi kuljettiin rauhallisesti ripeää kävelyä, mutta seuraavat kolme pitikin sitten juosta. Ensimmäiset kilpailijat saapuivat perille kasarmille jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa tuntia. Pari varusmiestä joutui jättämään leikin kesken kuumeen tai jonkin muun vamman takia. Muutamat tulivat maaliin kuumeesta huolimatta. Kaikki maaliin päässeet saivat hihassa kannettavakseen sissihavut.
Tiedusteluharjoitus 1
Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen oli tiedossa suurella pelolla odotettu viikon pituinen tiedusteluharjoitus 1. Maanantai vietettiin yllättäen komppaniassa harjoitellen liikenteenlaskentaa sekä pakkaamalla harjoituksen kalustoa rinkkoihin. Ryhmäkohtaista tavaraa tuli paljon aikaisempaa enemmän, joten rinkat alkoivat pullistella jo melkoisesti.
Tiistaina oli vuorossa moottorimarssi tuolle niin kotoisalle Jukajärven alueelle. Komppania jaettiin kahteen osastoon, toinen laskemaan liikennettä ja toinen tiedustelemaan. Tiedossa oli siis unettomia öitä. Osa miehistä jäi kuitenkin harmillisesti kiinni tiedustellessaan vastaosaston maalitukikohtaa. Vastustaja oli suojannut tukikohtaansa ovelilla miinoitteilla.
Torstai iltana valmistauduimme siirtymään takaisiin komppaniaan marssimalla pimeässä noutopaikan lähistölle perustamalla tukikohdan sekä ”nukkumalla”. Aamulla siirryimme taas komppaniaan huoltamaan harjoituskalustoa ja lopulta viikonloppuvapaan viettoon.
Köysikurssi 1
Tätä viikkoa jokainen Immolan varusmies oli odottanut pitkään. Tällä viikolla olisi vuorossa laskeutumisen peruskoulutus. Komppania jaettiin kahteen osastoon, joista toinen siirtyi maanantaina Uttiin harjoittelemaan laskeutumista ja toisella osastolla oli muuta ohjelmaa Immolassa.
Imatralla harjoiteltiin miinojen asentamista, ampumista ja tietysti myös suunnistustusta. Utissa puolestaan harjoiteltiin laskeutumista tornilla. Hyppylähtö herätti varusmiehissä ehkä eniten väristyksiä. Tornista oli tultava alas vain ottamalla askel reunan yli tyhjyyteen ja noin sekunnin pituiseen vapaaseen pudotukseen. Toinen odotettu aihe oli ikkunasta sisäänmeno. Kouluttajien esimerkit vaikuttivat erittäin sujuvilta ja helpoilta, mutta karu totuus paljastui viimeistään kun hommaa päästiin itse kokeilemaan. Muutama laskeutuminen päättyi taistelijaparin ”kuolemaan”, kun toinen ei päässytkään ikkunasta sisään ja jäi roikkumaan ikkunasta puoliksi ulkopuolelle ja lopulta pudoten alas. Onneksi ikkunan ja maan välissä oli korkeutta vain metri tässä tapauksessa.
 
^ Sivun alkuun
AUK:n alkutahdit
Aliupseerikurssi pyörähti käyntiin oppituntipainotteisesti. Oppilaiden päitä vaivattiin tiedon suunnattomalla määrällä niin, että välillä hereillä pysyminen tunnilla oli vaikeaa. Tunneilla opetettuja asioita päästiin myös soveltamaan käytännön harjoituksissa, kuten esim oppilaiden toisilleen pitämissä sulkeisissa.
Hieman keventynyt liikuntakoulutus korvattiin jäätävillä aamu-uinneilla ja omatoimisilla jumppatuokioilla vapaa-ajalla. Oman säväyksen armeijan harmaaseen arkeen toi lähitaistelukoulutus, joka näkyi miesten kasvoissa kirjaimellisesti.
Sokerina pohjalla oli uusien varusteiden kuittaus, sekä monipuoliset ammunnat erilaisilla aseilla. Suun messingille vetivät myös useat iltavapaat, joita oli mahdollisuus viettää myös komppanian ulkopuolella. Samaan aikaan kun muu komppania opetteli sissitaitoja, oli osa taistelijoista tutustumassa uusiin kulkuvälineisiin ajoneuvokursseilla.
 
^ Sivun alkuun
Ampumaleiri 1
Immolan toisten erikoisrajajääkäreiden 7. viikko alkoi polkupyörämarssilla kohti Jukajärven kauniita maisemia ja ensimmäistä ampumaleiriä. Sää ei tosin ollut niin kaunis. Lähtöpäivänä vettä satoi ja sama toistui joka päivä juuri kun oli saanut maastopuvun kuivatettua. Muuten leiri sujui mutkitta ja luottamus toisiimme kasvoi jälleen piirun verran. Varsinkin kun harjoituksissa oltiin ns. kovat piipussa. Onneksi taisteluharjoituksen jäljiltä jokaisen rajajääkärin liipaisin pysyi kurissa eikä vahinkoja päässyt sattumaan. Taistelijoilta alettiin vaatia entistä enemmän havaintokykyä, kun samalla piti pitää taistelijapariin yhteys ja pystyä vielä ampumaan sekä tähystämään edessä näkyviä maaleja.
Ampumaleirillä pääsimme myös ampumaan kovat kevyet kertasingot. Mikäs sen mukavampaa. Viikko-ohjelmaan oli myös ”lipsahtanut” vapaata, sauna-ilta ja sotilaskodin vierailu. Muuten aika kuluikin varusteita kuivatellessa tai asetta huoltaessa.
^ Sivun alkuun
Alokkaista rajajääkäreiksi
Viikonloppuvapailta saapuessamme oli tunnelma jännittyneen odottava. Seuraava viikko tulisi olemaan täynnä tärkeää ohjelmaa. Heti maanantaina alkaisi rajajääkärin testi ja sunnuntai-ilta sujuikin testin varusteita pakatessa. Maanantai-aamuna herättiin normaalilla rutiinilla ja heti aamupäivän aluksi käynnistettiin rajajääkärin testi. Testi koostui useista rasteista, joilla mitattiin taitoja, joita olimme opetelleet peruskoulutuskaudella. Rasteilla voi siis olla mitä tahansa odottelemassa pelokkaita alokkaita. Rasteja olikin ammunnoista asekäsittelyn kautta aina ensiapuun ja pioneeritoimintaan asti. Testi kesti koko päivän, mutta illalla oli mukava kerrata päivän tapahtumia tupakavereitten, joukkueen ja koko komppanian kesken. Myöhemmin viikolla saimme kuulla, että jokainen oli läpäissyt testin riittävän pistemarginaalin turvin.
Keskiviikkona koitti puolestaan valamarssi, joka edelleen oli edellytys rajajääkäriksi ylenemiselle. Aamu alkoi ”mukavan” ”varhain” ”nopealla” ja märällä herätyksellä. Moottorimarssi kohti Lappeenrantaa ja matka alkoi kohti valtakunnan rajaa. Edellisenä iltana oli selvitetty, että reitti tulisi olemaan sama kuin edellisellä kurssilla, eli ~30km marssien kutakuinkin rajaa pitkin ja sitten Imatralla hyppy pyörän selkään ja päälle loppuvenyttelyksi 20 km yläketju tiukalla kohti Immolaa. Ennen pitkää todettiin, että kilometrit kuluttaa. Jalkoihin ilmestyy rakkoja ja lihaksia alkaa kolottaa. Maasto oli mukavasti lisämausteena jääkauden jäljiltä riittävän ”vaihtelevaa”. Viimeisillä kilometreillä alkoi jo usko loppua kykyihin. Lopulta kuitenkin jokainen taistelija selvisi enemmän tai vähemmän itsensä voittaneena myös polkupyörän selkään ja perille Immolaan asti. Kävelytyylit olivatkin perillä varsin omaperäisiä.
Torstaina ohjelmassa olikin enää valavalmisteluja ja perjantaina saapuivatkin omaiset valatilaisuuteen, jossa läsnä oli myös sotien aikaisia rajajoukkojen veteraaneja. Päivä sujui esitellessä paikkoja ja kalustoa omaisille, mutta mikä tärkeintä, jokainen alokkaista ylennettiin rajajääkäreiksi.
^ Sivun alkuun
Ensimmäisten lomien jälkeen
Ansaitun viikonloppuvapaan jälkeen jokainen taistelija palasi ”levänneenä” komppaniaan ja oli valmiina tulevan viikon tuleviin haasteisiin. Viikko-ohjelma sisälsi sekä uutta että vanhaa. Luvassa oli siis niin luonnossa liikkumista, ampumista, sekä järeämpien aseiden kuten singon ja meille uuden pioneerivälineistön käytön opettelemista. Saimme myös alkupaloja viestilinjan koulutuksesta harjoittelemalla partiosanomalaitteen käyttöä. Osalle tämä tuotti hankaluuksia ja osalla taas viestin lähettäminen sujui yhtä helposti kuin tekstiviestin lähettäminen kaverille kännykällä. Kauan odotettu maastomarssi marssittiin neljännellä viikolla.
Suurin yllätys alokkaille oli ohjelmaan merkityt iltavapaat, joita saatiin viikon aikana nauttia jopa kolmena iltana. Kurssilaiset saivat viettää muutaman tunnin haluamallaan tavalla rentoutuen, mutta todellisuudessahan aika käytettiin jokaisen henkilökohtaisen kunnon ylläpitämiseen niin salilla punnertaen, urheiluhallissa palloillen, uiden tai juosten pururadalla.
^ Sivun alkuun
Ensimmäiset kolme viikkoa
2. Erikoisrajajääkärikurssin ensimmäiset taistelijat saapuivat jo ennen keskipäivää Immolan kankaalle. Ensimmäinen päivä kului asettuessa taloksi, tavaroiden järjestelyssä ja tupakavereihin tutustuessa. Hikipisarat valuivat jo ensimmäisinä tunteina varustesäkkejä kantaessa useamman sataa metriä varusvarastolta. Onnekkaimmilla tuvat sijaitsivat lisäksi kolmannessa kerroksessa. Ensimmäisenä yönä toiset saivat unta hyvin, toiset eivät. Ensimmäinen päivä erikoisrajajääkärikurssilla oli vaihtumassa uuteen.
Koulutusta on ollut paljon, niin teoreettistakin kuin käytännönläheistäkin. Melko pian päästiin mm. ampumaradalle kokeilemaan uusien ”morsiamien” tarkkuutta. Asekoulutusta on ollut muutenkin melko laajasti. Liikuntakoulutus jäi ensimmäisellä viikolla valitettavan vähiin, mutta lääkärin tarkastuksen jälkeen hiki onkin saatu kiitettävästi jo virtaamaan.
Maastossa on menty polvet ja kädet ruvella, syöksyen, ryömien, kontaten ja hiipien. Iloksemme olemme huomanneet kurssilaisten olevan yleispäteviä esim. maastossa liikkumisessa. Joukolla on onneksi kunto kohdallaan.
Eräänä kuumana päivänä pääsimme harjoittelemaan suojeluvarustuksen käyttöä konkreettisesti. Käyttökokemuksia haettiin liikkumalla esteradalla ja sen jälkeen suojanaamarin tiiveyttä kokeiltiinkin kaasuteltassa. Luottamus suojanaamarin tiiveyteen syntyi viimeistään siinä vaiheessa, kun vapaaehtoiset saivat kokeilla miltä teltassa oleminen tuntuu ilman naamaria. Vaikka osa alokkaista onkin jo tippunut pois kelkasta terveydellisistä syistä, on koulutus vastannut odotuksiamme, sekä lisännyt motivaatiota ja innostusta tiivistyneessä joukossamme. Tulevat erikoisrajajääkärit valmiina tulevan vuoden haasteisiin!
 
^ Sivun alkuun
Terveiset 2. Kurssille
Muutama päivä siviilielämää enää pojat. Sitten se alkaa, ehkä ikimuistoisin vuosi elämässänne. Siitä tulee rankka, kaikin puolin todella rankka. Tulette tutuiksi monien erkkarien arkeen liittyvien asioiden kanssa. Huomaatte, että Jukajärvi on aivan komppanian vieressä, vain kävelymatkan päässä. Mutta muistakaa, että ajan myötä p******a puristuu kultaa. Seuraavassa muutama sana, joihin käytännössä kulminoituu tuleva vuotenne erikoisrajajääkärinä:
MARS MARS!, osasto Kuhlmeyn este, parempaan suojaan, irti, viheltää, Hympyrä, ketunlenkki, Böögi, itkunsekainen, Hiekka-Masa, tiuhti ja viuhti, matkapuhelittomuus, susi1, jälkikärki, potero, kieva, tieva, Lökkiö, rinkka, trangia, unettomuus, rynnäkkövarustus, kännykkäpekka, kuri, hajotus.
1. Kurssi kiittää ja kumartaa - Loppu.
* * *
A-leiri 5
Makkaranpaistoleiriksi ennakoitu viimeinen harjoituksemme ”ampumaleiri viisi” paljasti todellisen minänsä heti saavuttuamme kesäiseen Hympyrään. Tiedossa oli hikeä ja verta. Ilman verta tietysti. Saimme kokea, että Immolassa painetaan täysillä, vaikka tj olisikin kahdeksan.
Kolmeen päivään ei monia ammuntoja luonnollisestikaan mahtunut, mutta aika oli käytetty tehokkaasti hyväksi. Ensimmäisen päivän ammunnat ammuttiin sateisessa säässä, muille päiville saatiin onneksi poutaa. Edellisistä ampumaleireistä poiketen kuulaa oli tämän leirin ammunnoissa käytössä lähes loputtomiin. A-tarvikkeissa ei siis säästelty.
Leirin huipensi spektaakkelimainen kolmiosainen taisteluammunta, jossa iskun jälkeen irtaannuttiin tuliylläkköammuntaan ja tästä toiminta kohdattaessa vihollinen - ammuntaan. Haavoittuneiltakaan ei vältytty. Molemmissa joukkueissa jouduttiin evakuoimaan taistelijaa vaihtelevassa, todella hankalassa maastossa useita kilometrejä. Luonnollisesti kaikilla oli rynnäkkövarustus päällä. Rehellisesti voi sanoa, että sapetti.
Vaikka viimeinen ammunta koitteli miehiä fyysisesti ja etenkin henkisesti, toimi se loistavana opetustilaisuutena. Oli hienoa huomata, että pystyi luottamaan taistelukavereihin lähes unettoman yön jälkeen, vaikka kaikilla oli kovat piipussa. Ammattitaito alkaa olla kohdillaan.
* * *
Erikoisrajajääkärikomppanian taisteluharjoitus - Loppusota
Ei enempää, eikä vähempää kuin 14 päivää. Vuoden pisin harjoitus, loppusotamme, järjestettiin toimivasti kolmessa vaiheessa. Ensimmäisenä hoidimme rajaturvallisuustehtäviä, tilanteen kiristyttyä sissimuotoisia tehtäviä ja harjoituksen viimeisessä vaiheessa tilanteen taas rauhoituttua vastaerikoisjoukkotehtäviä. Kolmivaiheinen ratkaisu todettiin todella toimivaksi, vaihtelu sai pitkän ajan tuntumaan suhteellisen lyhyeltä. Myös toimintapaikkojen laajuus miellytti miehiä. Tutun Immolan lisäksi toiminta-alueeseemme kuului harjoituksessa myös Valkealan, Haminan ja Tuusulan suurpiirteiset maastot.
Toiminnan lisäksi myös huoltoon oli varattu aikaa, taistelukunnon ei annettu missään vaiheessa laskea. Huoltoon oli muutenkin panostettu, vihdoin oli tarjolla myös ruokapuolella jotain uutta nannaa - saimme kokeiluun uusia muonapusseja.
Taistelut taisteltiin ammattitaitoisesti ja kunnialla. Toki myös tappioita tuli joidenkin taistelijoiden jäätyä tiedusteluvaiheessa vangiksi kuolemattomille sotilaspoliiseille. Näissä harvoissa tilanteissa oli vain purtava hampaita yhteen ja kirottava kasi-liivien puutetta. Räkäpäillä kun ei tuntunut olevan mitään vaikutusta edes ammuttaessa suhteellisen läheltä kohti ynnykässä tapittavia spolleja.
Noh, ei voi valittaa. Loppusota antoi jopa enemmän kuin odotimme. Ainakin odotettu ketutuksen multihuipentuma loisti poissaolollaan. Hyvä näin!
VMTK
 
^ Sivun alkuun
Rajaturvallisuusharjoitus
Syksyllä alkanut rajaturvallisuustaitojen harjoittelu jatkui toukokuun alussa rajaturvallisuusharjoituksen muodossa.
Joukkueet saivat komppaniassa valmistautumistehtävät. Harjoitus eteni siten, että ensin toinen joukkue oli reservissä Immolassa kasarmilla toisen joukkueen sukkuloidessa ympäri maakuntaa erilaisissa tehtävissä. Luonnollisesti puolessa välissä vaihdettiin tehtäviä joukkueiden kesken.
Viikko huipentui lopulta joukkueiden yhteiseen tehtävään tyhjillään olleen sairaalan alueelle. Tiedustelutietojen mukaan vaarallisia henkilöitä oli asuttautumassa sairaalan tiloihin. Niinpä erikoisrajajääkärit pantiin asialle selvittämään tilannetta. Aluetta tiedusteltiin ja henkilöt paikannettiin. Rähinät rähistiin ja hengissä selvinneet viholliset laitettiin nippuun.
VMTK
^ Sivun alkuun
Köysikurssi 2
Syksyn köysikurssista oli vielä hyvin muistissa istuinköysien jäljiltä hellät nivuset sekä muutamat mustelmat eri puolilta kroppaa.
Ensimmäisen torniin kapuamisen aikana jännistystä oli ilmassa harvinaisen paljon. Alaköysilähdöissä syksyllä tapahtuneet lipsahdukset olivat edelleen liiankin tuoreessa muistissa. Päivän ohjelmassa oli ensin totuttautuminen köysiin vinoseinällä ja kahden laskeutumisen jälkeen siirryttiin taas tornin huipulle ja alaköysilähtöihin. Ensimmäisen laskun jälkeen viimeisetkin jännityksen rippeet karisivat hartioilta ja lähdöistä pystyi nauttimaan täysillä. Kuiva ja aurinkoinen keli helpotti huomattavasti seinälle menoa. Toisin kuin syksyn kurssilla, kenkien pitoon uskalsi nyt luottaa.
Päivän lopulla odotti vielä pientä puistatusta herättänyt ikkunasta sisäänmeno. Toiminta ei ollut aluksi läheskään yhtä tsäpäkkää kuin kouluttajilla. Muutaman harjoitusvedon jälkeen toiminta kuitenkin alkoi näyttää jo lupaavalta. Seuraavana päivänä voisimme näyttää todellisen osaamisemme harjoitustalolla.
Illalle oli varattu vielä muutaman tunnin mittainen harjoittelu ampumatalolla. Painopiste harjoituksessa oli tälläkertaa taistelijaparin toiminassa rakennuksen sisällä. Kaiken kaikkiaan harjoitus oli erinomainen. Emme olleet ennen juurikaan päässet ampumaan sisätiloissa kovilla.
Leirikentän parakeilla vietetyn yön jälkeen siirryimme harjoitustalolle. Ensin harjoiteltiin rakennuksen vyöryttämistä ja samalla kohdehenkilöiden tuhoamista. Talo olikin varsin mukava kokemus, koska emme olleet ennen harjoitelleet siellä. Talossa oli kaikenlaisia lymypaikkoja, joiden ansiosta tehtävä oli varsin haastava. Kohteet tuhottuamme pääsimme viimein takaisin laskeutumisen pariin. Köydet katolle kiinni ja räystään päälle seisomaan. Askel taakse ja taistelijaparin kanssa sisään ikkunasta varmistamaan huoneisto. Ilman varusteita toiminta oli lähes lasten leikkiä. Toistoja tuli paljon ja itseluottamus alkoi vähitellen kasvaa jopa liiankin kovaksi. Lounaan jälkeen kiskottiin päälle täysi varustus, joka aiheutti ongelmia varsinkin kevyemmille taistelijoille. Varusteet kun tuntuivat vievän miestä eikä päinvastoin. Iltapäivällä päästiin harjoittelemaan jo puoliryhmän toimintaa, joka saatiinkin iltaan mennessä sujumaan jo kohtuullisen mukavasti.
VMTK
 
^ Sivun alkuun
Taisteluharjoitus 2
Aselajitestin jälkeisellä viikolla palasimme jälleen tuttuun arkeen. Taisteluharjoituksen ensimmäinen vaihe taisteltiin mystisellä paikalla nimeltään ”Hamina itäinen”. Tehtävänä oli tiedustella mahdollista vihollisen viestiasemaa, jonka epäiltiin ryhmittyneen neljän parakin lähimaastoon. Tiedustelun käynnistyttyä selvisi, että vihollinen on suojannut kohteensa ja pyrkii agressiivisesti saamaan tiedustelijat nalkkiin.
Tiedustelu käynnistyi maanantain aikana. Myöhään tiistai illan aikana saatiin viimein varmuus, että kyseessä on viestiasema. Ranteen paksuinen ja noin 4 metriä korkea antenni parakkien välistä paljasti kyseessä olevan juuri oikean viestiaseman. Pian saatiinkin jatkotehtäväksi viestiaseman tuhoaminen keskiviikko aamun aikana. Toisen joukkueen isku onnistuikin erinomaisesti ja asema saatiin tuhottua käytännössä puolustavan osaston huomaamatta.
Iskun jälkeen joukkueet siirtyivät takasin komppaniaan nuolemaan haavansa, ennen seuraavaan tehtävään siirtymistä. Siirtyminen Valkealan alueelle aloitettiinkin lähes välittömästi kasarmille paluun jälkeen.
Tiedustelu aloitettiin Valkealassa jälleen viipymättä yötä vasten. Kohteeksi selvisi parakkeihin ryhmittynyt vihollisen mahdollinen johtopaikka, jota suojaamassa oli mystinen vastaerikoisjoukko osasto. Lauantaihin mennessä oli saatu riittävät tiedustelutiedot ja aamun sarastaessa osastot hyökkäsivätkin kohteelle. Lopputuloksena saatiin johtamisjärjestelmät lamautettua ja vihollisen suunnitelmat haltuun.
VMTK
^ Sivun alkuun
Aselajitesti
Huhtikuun alussa aselajilinjojen koulutus huipentui aselajitestiin, jossa mitattiin taistelijoiden erikoisosaamista sekä asetettiin jälleen kerran henkisen kantin rimaa pykälän verran korkeammalle. Jokainen linja aloitti testin samasta pisteestä, mutta tiet erkanivat nopeaan tahtiin. Käytännössä testissä kuljettiin taistelijapareittain vaikka rasteilla arvioitiinkin yksittäisten taistelijoiden suorituksia. Rastien päätteeksi taistelijalle saivat aina uuden määränpään tai tehtävän. Linjojen parhaimmille oli luvassa kuntoisuuslomia, mutta testin edetessä suurimmaksi motivaattoriksi nousi kuitenkin ajatus tulevasta kesästä.
Tiet olivat paikoin vielä lumisia ja auraamattomuuden johdosta varsin vaikeakulkuisia. Osa linjoista oli ottanut sukset mukaan, heille taas hankaluuksia tuottivat sulat tiet. Molempi pahempi siis. Sää oli muutenkin viikon aikana oikukas. Viimeisenä päivänä luonto näytti kauniita puoliaan ja pukkasi räntää oikein olan takaa. Märkänä ja kylmissään marssiminen toi tullessaan kouralliselle taistelijoista ns. horkkaheräämisiä. Taistelija menee kosteissa vaatteissaan makuupussiin ja yöpakkasen ansiosta aamuinen ylösnousu aiheuttaa kehon jokaisen lihaksen holtittoman tutisemisen. Tätä on kun herää horkasta. Kaikesta huolimatta, vaikka tavalliselta ihmiseltä toivo jo hiipuisikin ja ajatus lämpimästä kesästä katoaisi mielen pimeisiin syövereihin, erkkari nostaa rinkan pykälään ja jatkaa matkaa. Aikamääreisiin pyrittiin kunnianhimoisesti hamaan loppuun asti.
Ennalta kaikille linjoille määrättyjä osuuksia oli mm suunnistus ja pikataipale sekä luonnollisesti kaikkien rakastama vesistön ylitys. Talven aikana useaan otteeseen kylmän kanssa tekemisissä olleille miehille ylitys oli tällä kertaa kuitenkin suhteellisen vaivaton suoritus. Toki mielenkiintoisia sattumuksia tapahtui tälläkin kertaa vesistön kanssa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös aselajitestikin. Parhaat palkittiin ja kaksi nohevinta alikersanttia sai kersatin natsat lomapukuaan koristamaan.
VMTK
 
^ Sivun alkuun
Harjoitusputki
Vastaerikoisjoukkoharjoitus
Maaliskuun kolmen viikon harjoitusputken aloitti vastaerikoisjoukkoharjoitus, joka nitoi yhteen edellisellä viikolla opetellut ja kerratut asiat. Harjoitus oli monille mieluinen, sillä majoituimme pj-teltoissa ja osan ajasta jopa sisätiloissa. Toimintaympäristö vaihteli tehdasrakennuksista omakotitalojen kautta tuttuun ja turvalliseen metsä - ja maastotoimintaan.
Viikon aikana maalihenkilöitä kohdattiin useita ja toimintaa riitti sopivasti jokaiselle päivälle. Harjoituksesta odotettiin vähäunista ja huono-onnisille se sitä olikin. Osa sen sijaan sai joinakin öinä nukkua jopa riittävästi. Joka tapauksessa viimeistään viikonloppuna annettiin levolle aikaa porukan päästessä kotilaitumille rentoutumaan.
Selviytymisharjoitus 2
Erikoisrajajääkärikomppanian toinen selviytymisharjoitus järjestettiin ensimmäistä kertaa Ivalossa. Tarkoituksena oli harjoitella erä- ja selviytymistaitoja vaativissa tunturiolosuhteissa. Matka alkoi maanantaina, jolloin siirryimme linja-autoilla Ivalon rajajääkärikomppaniaan. Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme tavaramme ja siirryimme harjoituksen lähtöpaikalle. Siellä nostimme tavarat autoista, laitoimme sukset jalkaan ja aloitimme hiihtomarssin kohti aluetta, jossa meidän oli määrä yöpyä. Keli oli raskas sillä vastoin odotuksiamme pohjoisessa oli plusasteita ja lumi tarttui paakuiksi taistelijoiden suksien pohjiin. Illan hämärtyessä pääsimme kuitenkin lopulta perille.
Seuraavien päivien aikana opimme uusia ja harjaannutimme jo opittuja selviytymistaitoja. Opimme mm. pyydystämään kalaa ja riistaa, rakentamaan lumimajoitteen, tekemään tulet jääkoivusta ja valmistamaan ruokaa luonnonantimista. Kylmää ja viimaa riitti, vaikka kukaan tuskin joutui kärsimään hypotermiasta, sillä pakkasta oli vain muutamia asteita. Leirin ehdoton kohokohta monien mielestä oli, kun rajavartiolaitoksen helikopteri kaartoi paikalle ja lennätti meitä pienen kierroksen leirialueemme ympärillä.
Perjantaina oli vuorossa leirin purku ja hiihtomarssi noutopisteelle, josta linja-autot tulivat meidät hakemaan. Tällä kertaa hiihtokeli oli hieman suotuisampi, sillä pakkasta oli muutamia asteita. Lauantaina oli vielä vuorossa jäistä pelastautumisharjoitus Ivalon RJK:ssa. Siinä jokainen sai varmasti tuntea kylmän kangistavan vaikutuksen. Harjoituksen jälkeen pakkasimme viimeiset tavaramme linja-autoihin ja aloitimme pitkän ajomatkan takaisin Immolaan.
Erikoisrajajääkärijoukkueen TST-harjoitus 1
Kolmen viikon leiriputken päätti nelipäiväinen taisteluharjoitus, jossa harjoiteltiin jälleen sissitoimintaa joukkuekoossa. Lapin metrisissä hangissa oli lunta nähty jo aivan tarpeeksi ja monet uskoivat Immolaan palatessaan näkevänsä lumettoman maan. Toisin kuitenkin kävi ja harjoitukseen lähdettiin hiihtämään lähes puolimetrisessä hangessa. Kaikesta huolimatta metsässä hiippailtiin jälleen huomaamattomasti ja iskut maaleja vastaan onnistuivat. Takaa-ajajat tuhottiin väijytyksissä ja eksytettiin kannoilta, vaikka heillä olikin käytössään PASIT. Kolmantena päivänä iskun palautteen yhteydessä jaettiin kaikkien yllätykseksi munkkikahvit rajavartiolaitoksen vuosipäivän kunniaksi. Munkkien voimin taisteltiin vielä viimeinen yö tiukasti ja lopulta alkoikin irtaantuminen ajoneuvoin kohti Immolaa ja odotettuja viikonlopun vapaita.
 
^ Sivun alkuun
Aselajikoulutus jatkuu
Toinen aselajiviikko oli kuten ensimmäinen: erittäin antoisa ja mielenkiintoinen kaikkien aselajilinjojen osalta. Lääkintä- ja pioneerilinja aloittivat viikkonsa jatkamalla harjoittelua edelleen ampumaleirin jälkeen Jukajärven maastossa.
Pioneerien viikon teemana oli liikkeen edistäminen. Harjoituksien aiheena oli mm. ovien ja ikkunoiden räjäyttämistä. Lisämausteena harjoiteltiin esimerkiksi moottorisahan käyttöä. Lääkintälinja puolestaan harjoitteli erilaisten lääkintäpaikkojen perustamista ja niihin liittyvää toimintaa. Harjoitukseen sisältyi myös erilaisten vammapotilaiden ensiapua ja jatkohoitoakin. Lääkintälinjan osalta loppuhuipennuksena oli vierailu lääkintäsimulaattorilla Lahdessa. Simulaattorin avulla saatiin luotua lääkintämiehille mahdollisimman todentuntuisia case-tilanteita.
Samaan aikaan tukiaselinja harjoitteli yksikössä ilmatorjuntakonekiväärin eli itkk:n käyttöä, sekä jatkoivat edelleen tarkka-ampujan taitojen hiomista. Ohjelmaan kuului myös luonnollisesti ammuntoja tarkkuuskivääreillä sekä loppuhuipennuksena todentuntuinen taisteluharjoitus taistelijansimulaattori järjestelmällä.
Viestilinja vietti viikon opiskellessa aluksi lähiradioiden käyttöä asutuskeskustaisteluun liittyen Loppuviikosta keskityttiin puolestaan erilaisten johtamispaikkojen ymv viestiyhteyksien luomiseen ja ylläpitämiseen.
1J / 2R
^ Sivun alkuun
Valintakokeet ja ampumaleiri 3
Taas kerran erkkareilla oli luvassa mielenkiintoinen viikko tulevan kurssin valintakokeiden muodossa. Pelokkaat valintakokelaat alkoivat täyttää komppanian tyhjiä tupia jo maanantain aikana. Seuraavina päivinä tultaisiin testaamaan sekä heidän fyysiset että henkiset edellytyksensä toimia yksikössämme.
Koko erkkariremmi oli valjastettu kokeisiin ja saimmekin varsin kattavan kuvan testien tasosta. Vaikkakin alisuorittajien ja luovuttaneiden sakki oli pelottavan suuri, joukosta oli myös poimittavissa myös potentiaalisia erikoisrajajääkärin siemeniä.
Viikko kokeiden parissa nosti mieleen paljon nostalgisia muistoja omista testeistä. Kesken testien totaalisesti sipanneet ja oksentaneet pyrkijät myös muistuttivat siitä, että yksikköömme pääsevät vain kovimmat, eivät todellakaan marjanpoimijat!
Viikonloppuvapailla levättyämme alkoi ampumaleiri 3. Aamu-uinnit olivat normaaliin tapaan joka aamu, mutta mikäs sen paremmin herättäisikään päivän palvelukseen kuin kastautuminen avannossa.
Maanantaina aloitimme vauhdikkaasti tuliylläkköjä harjoitellen. Märästä kelistä ja tetsaamisesta johtuen olivat miehet päivän päätteeksi läpimärkiä, mutta mieli oli kuitenkin korkealla reippaiden ammuntojen ansiosta. Illalla teltassa puitiin päivän tapahtumia ja kuivateltiin vaatteita seuraavaa päivää varten.
Viikon aikana ammuttiin monipuolisesti niin maastossa kuin rakennetulla alueellakin. Myös käytetty aseistus oli monipuolista. Miehet pitivät leiriä aikaisempaa fyysisempänä, mutta antoisampana. Ammunnoissa alkoi löytyä jo pientä rutiinia, mutta paljon on vielä harjoiteltavana ennen heinäkuun alkupäiviä. Lopulta koitti perjantai ja viesti- ja tukiasemiesten kohtalona oli palata Immolan arkeen kun taas pioneerit ja lääkintälinja jäivät vielä harjoittelemaan omia kuvioitaan. Ampumaleiri 3 oli tähän mennessä paras ampumaleiri ja monipuolisin. Loppuhuipennuksena oli vielä joukkueen koottu isku josta ei menoa ja meininkiä puuttunut. Saimme ampua runsaasti ja jokainen kehittyi taas askeleen eteenpäin.
 
 
1J / 2R
^ Sivun alkuun
Aselajikoulutus alkaa
Ensimmäinen aselajikoulutusviikoista oli tähänastisimmista yksi mielenkiintoisimmista. Joulua ennen julkaistut aselajivalinnat ja linjoille eriytyvä koulutus oli alkamassa. Odotuksemme olivatkin korkealla. Maanantaiaamun ohjelmassa olikin linjoihin jakautuminen jonka jälkeen varsinainen koulutus saattoi alkaa.
Joka linjalla oli aloituspuhuttelunsa, jota seurasi uusien varusteiden noutaminen varastolta. Siitä alkoi oman aselajin salaisuuksiin perehtyminen. Viikon aikana esimerkiksi pioneerit saivat oppia panoslaskennan ihmeellisestä maailmasta ja tukiasemiehet käytännössä muuttivat ampumaradalle asumaan. Lääkintälinja harjoitteli ”taistelijaparin” evakuointia, sekä erinäisiä muita lääkinnällisiä taitoja.
Viikon aikana oli eri linjojen välillä huomattavissa pienehköä, enemmän tai vähemmän leikkimielistä keljuilua eli toisin ilmaistuna tervettä kilpailuhenkeä. Linjojen viikko päätettiin perjantaina lyhyeen kokeeseen, jossa testattiin viikon aikana opetettuja asioita. Aselajit jatkuvat taas muutaman viikon päästä, kunhan ensin saadaan seuraavan erikoisrajajääkärikurssi valittua.
 
 
2R/2J 6.2.2008
^ Sivun alkuun
Johtaminen ja lähitaistelu
Vuoden kolmas viikko mentiin erikoisrajajääkärikomppaniassa hiki virraten ja verenmaku suussa. Koko viikko oli täynnä lähitaistelukoulutusta. Alussa kertailtiin syksyllä opittuja asioita ja loppuviikosta opeteltiinkin jo taas uusia taitoja.
Tyypillisesti harjoitus alkoi yleensä mukavalla alkulämmittelyllä, jonka jälkeen venyteltiin paikat valmiiksi harjoitusta varten. Aluksi tekniikka käydään läpi hitaammin ja pikkuhiljaa tempoa ruvetaan lisäämään. Harjoituksen loppuvaiheessa toimittiin parin kanssa, joka sai hyökätä muutamalla eri tekniikalla. Toinen parista teki sitten vastatekniikan parhaalla mahdollisella tavalla. Välillä pääsi painimaan kunnolla kurssikavereiden sekä joidenkin kouluttajien kanssa. Koska vauhtia oli välillä aika paljon, ei mustelmilta voitu välttyä, mutta isommilta vammoilta onneksi säästyttiin.
Tiukan lähitaisteluohjelman lomassa Immolan tuoreet alikersantit ehtivät soveltaa myös AUK:n kouluttamis- ja johtamistaitojaan sulkeisjärjestysharjoituksessa jonka erikoisrajajääkärit vetivät toisilleen. Viikon ohjelma päättyi lomatarkastukseen, jonka jälkeen komppania siirtyi taas kerran viikonlopun vapaiden viettoon.
1R/1J 24.1.2008
^ Sivun alkuun
Siirtymisharjoitus
Aloitimme siirtymisen linja-autolla jättöpisteelle. Reissaaminen aloitettiin maastoa pitkin ja sitä kestikin loppujen lopuksi kolmatta vuorokautta. Erinäisten harhailujen jälkeen pääsimmekin ensimmäisen päivän päämäärään. Lyhyehkön ruokatauon jälkeen jatkoimme matkaa tehtävän mukaan. Vaikeakulkuinen maasto ja vaarallinen keli aiheuttivat muutaman taistelijan loukkaantumisen, jonka vuoksi heidän oli keskeytettävä harjoitus. Yön yli nukkumatta marssittuamme alkoi väsymys aamun sarastaessa jo tuntua. Veden saaminen tuotti vaikeuksia pakkasten jäädytettyä järvet ja suurimman osan puroista.
Toisena yönä nukkumattomuus alkoi jo ottaa jokaisella taistelijalla voimille. Näkyjen näkeminen ja nukahtaminen kävellessä kävivät varmasti tutuksi jokaiselle taistelijalle. Jokaisella oli siis erinomainen mahdollisuus oppia tuntemaan itseään ja omia rajojaan kantapääkorkeakoulussa!
Ainoa sanottavampi tauko reissaamiseen saatiin kun hyökkäsimme saadun tehtävän mukaan kohteelle. Viimein torstaiaamuna taistelijat alkoivat saada jälleen ihanat komppanian LVI-olosuhteet näköpiiriin ja askel keveni jälleen mitä lähemmäksi niitä päästiin. Perjantaina olikin viikon kruunuksi luvassa alikersantti ylennykset ja illalla railakas kurssijuhla.
3R/1J 17.1.2008
^ Sivun alkuun
Räjäytysleiri
Palasimme mukavan pitkältä ja rentouttavalta joululomalta 1.1.2008 ja heti seuraavan aamuna olikin jo lähtö räjäytysleirille. Edessä oli nopea kolmen päivän rutistus ennen seuraavaa viikonloppua.
Ensimmäisenä päivänä seurasimme miinojen tehoesittelyä. Kaikki pääsivät osallistumaan miinojen asentamiseen ja varmasti oppivat samalla paljon uusia asioita. Oli myös mielenkiintoista nähdä ja päästä käsittelemään kovia miinoja. Osaa porukasta ehkä myös hieman jännitti. Homma osoittautui kuitenkin helpoksi ja turvalliseksi. Ensimmäisen päivän kohokohta oli tietenkin kun koko latinki räjäytettiin kerralla taivaan tuuliin ja ruudin käry valtasi kankaan. Hymy nousi jokaisen taistelijan huulille. Tunne muistutti lapsuuden uusia vuosia ja niiden papattileikkejä. Illalla käytiin läpi seuraavaa päivää varten panoslaskennan perusasioita ja taistelijoiden matikkapäätä rassattiinkin oikein kunnolla.
Seuraava päivä alkoi ampumaleiriltä tutulla tavalla, eli aamu-uinnilla. Unihiekat huuhdottiin nopeasti jokaisen taistelijan silmistä heidän laskeutuessaan Hympyrän hyiseen syleilyyn. Päivän varsinainen ohjelma koostui erilaisten materiaalien räjäyttämisestä. Tutuksi tuli niin puun, teräksen, teräsbetonin kuin maankin räjäyttäminen. Pieni ryhmä pääsi myös tutustumaan kiven räjäyttämiseen. Laskimme itse edellisenä iltana oppimillamme kaavoilla räjähdysainemäärät ja opimme myös kultaisen säännön ”enempi parempi”. Päivä huipentui taas yhteisräjäytykseen joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Illalla oli vielä lyhyt ja ytimekäs koulutus aiheena toiminta kohdattaessa miinoite. Illan ja harjoituksen ehdottomana huipennuksena joukkueet pääsivät nauttimaan saunan lämmöstä.
Perjantaina vuorossa olikin paluu Immolaan ja ripeä huolto ennen lomille lähtöä. Räjäytysleiri oli mukavan pehmeä paluu joululomalta ja varmasti erittäin mielenkiintoinen kokemus jokaiselle. Jokainen myös varmasti ymmärtää nyt miinojen ja räjähdysaineiden tehon!
2R/1J 17.1.2008
^ Sivun alkuun
|
Takaisin | Tulosta sivu
