Muonion rajavartioalue

Vuoteen 2010 toiminut Lapin rajavartioston Muonion rajavartioalue vastasi Rajavartiolaitokselle kuuluvista tehtävistä Länsi- ja Luoteis-Lapissa. Rajavartioalueen toiminta-alueeseen kuului Ylitornion, Pellon, Kolarin, Muonion ja Enontekiön kunnat sekä Kittilän lentoasema. Toiminta-alueen koko oli noin 17 000 km2 ja vakituisia asukkaita alueella oli noin 14 500. Rajaosuutta toiminta-alueella oli 488 km Ruotsin suuntaan ja 285 km Norjan suuntaan. Ruotsin vastainen raja kulkee lähes kokonaan vesistöä pitkin (Torniojoki - Muoniojoki - Könkämäeno - Kilpisjärvi). Norjan vastainen raja on tunturialuetta ja se sijaitsee vedenjakajalla, josta kaikki Suomen vesistöt laskevat Pohjanlahteen. Rajaosuus on merkitty 159 rajamerkillä (rm 294 - rm 341). Rajavartioalueen naapureina idässä oli Ivalon rajavartioalue ja etelässä Länsi-Suomen merivartioston Oulun merivartioalue.

Rajavartioalueen johtopaikka toimi vuodesta 2002 alkaen Muonion kirkonkylällä, jonne se siirtyi Muonion Särkijärveltä. Rajavartioalueeseen kuului johtopaikan lisäksi johtopaikan yhteydessä sijaitseva Muonion rajavartioasema sekä Kilpisjärven kylällä Saanan juurella sijaitseva Siilastuvan rajavartioasema.

Schengen-sisärajoille sijoittuvana yksikkönä, Muonion rajavartioalue tuotti rajaturvallisuutta rajaturvallisuusmallin kolmannella ja neljännellä tasolla. Rajatarkastuksia rajanylityspaikoilla (3. taso) suoritettiin Kittilän ja Enontekiön kansainvälisillä lentoasemilla ja raja- sekä ulkomaalaisvalvontaa suoritettiin Schengen-sisärajalla raja-alueella. Ulkorajaliikenne kasvoi vuosittain 15-30 % ja vuonna 2003 liikenne ylitti 80 000 matkustajan rajan. Liikenteelle oli tyypillistä sen kausiluonteisuus. Vilkkaimmat kuukaudet ovat olleet joulu-tammikuu. Matkailusesonki jatkui vuosi vuodelta kasvun myötä ja uutena piirteenä odotettiin alkavaksi säännöllistä kesäliikennettä Aasiasta.

Raja- ja ulkomaalaisvalvontaa suoritettiin laittoman maahantulon ja muun rajat ylittävän rikollisuuden estämiseksi ja paljastamiseksi sekä tilannekuvan ylläpitämiseksi. RVL:lle säädetyt muut valvontatehtävät (metsästys, kalastus, maastoliikenne) sekä muut turvallisuustehtävät (poliisitehtävät/virka-avut) olivat myös tärkeä osa rajavartioalueen tehtäviä.

HISTORIAA

Suomen itsenäisyyden aikainen rajan vartiointi länsirajalla alkoi heti itsenäisyyden alussa "Tornion rajavartiopataljoonan" toimesta. Rajavartiopataljoona oli Oulun läänin maaherran valvonnan alainen rajasuojeluskunta ja näin ollen Suomen sotajoukkojen ylipäällikön ylijohdossa. Nimitys Tornion rajavartiopataljoona tuli ylipäällikön päiväkäskystä.

Elokuussa 1918 pataljoona siirrettiin armeijan alaisuudesta Senaatin sisäasiaintoimituskunnan ylivalvonnan alaiseksi Tornion rajavartiopataljoonaksi. Sen vastuulla oli raja Oulun eteläpuolelta Tauvoisista ensin Palojoensuuhun ja myöhemmin samana vuonna aina Nuorgamiin asti.

Rajavartiolaitoksen perustamisen yhteydessä 21.3.1919 Tornion rajavartiopataljoona lakkautettiin ja länsirajan valvonnasta vastuun otti Luoteisrajan rajavartiosto. Se koostui Tornio-Kemi alueella pääasiassa suojeluskuntalaisista ja muualla etsivistä ja muutamista passintarkastajista. Luoteisrajan rajavartioston rajaosuus oli Tornion Röyttästä Peltotunturiin (Inarin ja Enontekiön kunnan raja). Siitä eteenpäin rajan va rtioi nnista va stasi peru stettu Lapin rajavart iosto. Järjestely länsirajalla jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo vuonna 1921 olojen katsottiin rauhoittuneen niin, että rajanvartiointi länsirajalla voitiin lopettaa.

Varsinainen "nykymuotoinen" rajavartiotoiminta aloitettiin sodan jälkeen, kun länsir ajan vartioinnin sai vas tuulleen Rajavartiosto 6 (R6). Se perustettiin Rovaniemelle vuonna 1944 kenttäarmeijasta irrotetusta ja muualta siirretystä henkilöstöstä. Samanaikaisesti R6:n kanssa perustettiin itä- ja pohjoisrajan v artioinnista vastannut Rajajääkärirykmentti 2 (RjR 2). R 6:n joukot yksiköt sijoitettiin aluksi Rovaniemen Viirinkankaalle saksalaisilta jääneisiin parakkeihin. Sieltä yksiköt siirtyivät sijoituspaikoilleen sitä mukaa, kun L apin sodan sotatoimialue siirtyi pohjoisemmaksi. Ensimmäisenä siirtyi 1./R6 Alatorniolle jouluaattona 1944 ja seuraavan vuoden alussa Ylitorniolle. Muut yksiköt (2. ja 3. /R6) vielä odottelivat tilanteen kehittymistä. Kolarin pohjoispuolinen alue oli tuolloin vielä sotatoimialuetta.

Sodan päätyttyä keväällä 1945 aloittivat R6:n yksiköt tehtävänsä kesäkuun loppuun mennessä. Kesällä suoritettu RVL:n historian suurin joukko-osaston siirto, jossa Rajavartiosto 1 siirrettiin Taavetista Lappiin, aiheutti yksiköiden numeroinnissa muutoksia. R 6 sai siirretystä R 1:stä yhden komppanian, josta tuli R 6:n uusi 1. komppania (1./R6) ja se sijoitettiin Arpelaan. Entisten komppanioiden numeroiksi tulivat täten 2. - 4./R6.

Vuoden 1945 järjestelyjen jälkeen R6 käsitti neljä komppaniaa.
- 1./R6 pääsijoituspaikkanaan Arpela,
- 2./R6 pääsijoituspaikkanaan Ylitornio,
- 3./R6 pääsijoituspaikkanaan Sieppijärvi ja
- 4./R6 pääsijoituspaikkanaan Muonio

Tehtävinä komppanioilla oli ensisijaisesti saada aikaan rauhalliset olot sodan jälkeiselle raja-alueelle. Niissä tehtävissä "rajapalvelun" tärkeitä osia olivat salakuljetuksen torjunta, luvattomien rajanylitysten estäminen (ennen kaikkea Suomesta Ruotsiin) sekä raja-alueen liikkumisrajoitusten valvonta. Tuohon aikaan rajan läheisissä kunnissa liikkuvilla tuli olla poliisiviranomaisen myöntämä lupa ja matkustaminenkin oli luvanvaraista lähes koko Lapin alueella. Vuonna 1947 rajavyöhykelain tultua voimaan liikkumisrajoituksen jäivät voimaan itärajan rajavyöhykkeelle. Länsirajalla matkustusrajoitukset jäivät voimaan aina vuoteen 1949 asti. Vartioiden huolto ja kunnossapito sekä henkilöstön koulutustason nostaminen veivät sitten muun käytettävissä olleen ajan.

Vartiointi tapahtui pääasiassa partioimalla raja-alueella ja miehittämällä tiestön tarkastuspuomit. Jo tuolloin partiointia (mm. työmaapartiot) suoritettiin yhdessä poliisin kanssa, joten PTR-toiminnan perinteet ovat yhtä pitkät kuin ovat rajamiestenkin. Vartiot olivat kooltaan pieniä, pienimpien ollessa kolmen hengen vahvuisia. Vartioiden paikat ja kokoonpanot vaihtuivat nopeassa tahdissa alkuvuosina ja ne vakiintuivat vasta 50-luvulle tultaessa. Vuonna 1947 Rajavartiosto 6 ja Rajajääkärirykmentti 2 yhdistettiin Lapin rajavartiostoksi. Se käsitti neljä komppaniaa: 1./LR Kemijärvellä, 2./LR Ivalossa, 3./LR Muoniossa ja 4./LR Ylitorniolla. Nämä välirajat säilyivätkin sitten aina vuoteen 1993, jolloin Ylitornion rajavartioalue lakkautettiin.

Muonion rajavartioalueen päällikköinä toimivat:
1. Olle Harjapää 1945 - 1947
2. Reino Västi 1947 - 1953
3. Kauko Tolonen 1953 - 1956
4. Martti Huhtala 1956 - 1961
5. Nuuti Enkkelä 1961 - 1963
6. Elja toivonen 1963 - 1965
7. Kalevi Pitkänen 1965 - 1966
8. Matti Autio 1966 - 1967
9. Pertti Mäkinen 1967 - 1973
10. Pentti Kaskama 1973 - 1984
11. Raimo Puustinen 1984 - 1989
12. Heikki Pellinen 1989 - 1992
13. Maj Pekka Seppänen 1992 - 1997
14. Maj Timo Karjalainen 1997 - 1998
15. Maj Markku Uusitalo 1998 - 2000
16. Maj Hannu Markkula 2000 - 2002
17. Maj Kari Loukkaanhuhta 2002 -30.6.2005
18. Maj Olli Taskinen 1.7.2005 -31.12.2009
19. Kapt Pertti Harju 1.1.2010 -31.12.2010.